Nyt on takka tilauksessa! Tämän kanssa on todella jahkailtu ja pyöritelty kaikenlaisia vaihtoehtoja. Olohuoneeseen etsimme nimenomaan varaavaa, pelkistettyä ja vaaleaa takkaa. Pitkään suunnittelimme olkkariin Tiilerin Kulma-Lauria, mutta nyt lopulta päädyimme sittenkin Nordpeisin Salzburg-takkaan. Syitä oli monia: Kulma-Lauri olisi vaatinut toisen seinän muuntamista palomuuriksi, eikä viereen olisi mahtunut muurattu halkoteline. Toisaalta takka olisi vienyt suhteellisen paljon aikaa (itse muuraten), eikä se taas muurattuna (mielestämme) olisi ollut hintansa arvoinen. Salzburgin korkeampi malli on ulkomuodoltaan ja mitoiltaan sopivan siro, mutta varaa silti painoonsa nähden (717 kg) erittäin hyvin lämpöä. Asennus on huomattavasti helpompi ja nopeampi, mikä sekin painaa vaakakupissa, kun To Do-lista on muutenkin pitkä.
 |
| Norpeis image from here / Rocal image from Takkakeskus |
Meillä on kyllä siinä mielessä kiva tilanne, että "saamme" kaksi takkaa. Toinen takka tulee kellarin oleskelutilaan/vierasmakuuhuoneen yhteyteen. Betoniseen kellariin sopii paremmin kiertoilmatakka, ja sinne onkin alusta asti ollut kiikarissa näyttävä Rocalin D-9. Sen suhteen mieli ei siis ole muuttunut! Kivaa vastapainoa eleettömälle olkkarin "perustakalle".
Enää ei siis tarvitse päättää kuin olkkarin takan pinnoitus. Sileä rappaus vai tarpeeksi iso mattavalkoinen laatta, ettei leveyssuunnassa tule saumoja? Jos rappaukseen päädytään, värikin täytyisi päättää. Kauniin vaaleanharmaa kalkkimaali sävyssä San Saccaria voisi sekin näyttää takassa kauniilta. Mitkäs teidän kokemukset on: millainen takka säilyy helpoiten pisimpään kauniina? Rappaus tietysti helpottaisi puutelineen muurausta takan kylkeen, vaikka kai senkin voisi laatoittaa. Help!
P.S. Tänään saapui valaisimia ja sähkötyöt jatkuu huomenna. Jos vaan kaikki menee putkeen ja saadaan valaistus uuteen vessaan, niin voisin räpsiä sieltä pari kuvaa!
We finally ordered the fireplace for our living room! Going with this clean-cut & simple, light but heating efficient Norpeis Salzburg. I just don't know whether we want to lay tile on the surface or just have it plastered and painted. And if we paint, should we go for classic white or maybe a pretty very light grey shade? Help! For the lounge/guest room area in the basement we still love this black Rocal fireplace, one easy choice at least.
P.S. We received a large shipment of lights today. Tomorrow the electricians return. If everything goes as planned and we get the new lights installed in the upstairs water closet I'll share some pics tomorrow!
Kivalta vaikuttaa teidän takkasuunnitelmat -kauniit valitsitte!
ReplyDeleteKiitos, -I- :) Mielenkiinnolla seuraan, mihin takkaan te päädytte!
DeleteOih, ihastuttava tuo kellariin tuleva takka! Molemmissa takkapinnoitteissa on puolensa; laattatakan pinnan voi pyyhkiä rätillä noesta ja liasta. Tosin siihen en osaa sanoa, kuinka helposti pinta lähtee puhtaaksi. Rapattua takkaa ei pysty pyyhkimään, mutta maalilla sen saa aina uudenveroiseksi. Myös värin muuttaminenkin käy "vaivattomasti". Sitä en tiedä, kumpi on parempi vaihtoehto... Toivottavasti oli jotain apua :D
ReplyDeleteP.S. Ihana koti tulossa teille! Innolla odotan miltä se näyttää valmiina :)
Tsemppiä raksan keskelle!
Kiitos, Siskoliina! Tuo Rocal on minustakin todella upea, "rakkautta ensisilmäyksellä".. heh! Kiva kun kommentoit tuohon laatta vs. rappausasiaan, hyviä pointteja toit esiin. Täytyy tosiaan keskustella asiasta vielä T:n kanssa oikein kunnolla.
DeleteJa iso kiitos tsempeistä ja kannustavista sanoista :)
Hei
ReplyDeleteTämä ei liity kyseiseen postaukseen mitenkään mutta blogiasi satunnaisesti seuranneena palan halusta kysyä yhtä asiaa
Miten olette päätyneet juuri rintamamiestaloon kun remontoitte sen täysin erityyppiseksi moderniksi? Ei sillä että vanhaa pitäisi vain entisöimishengessä kunnostaa vaan eikö tuo tule paljon vaivalloisemmaksi ja kalliimmaksi kuin remontoida sellaista jonka tyyli olisi jo vähän lähempänä modernia? Etenkin kun kyse ei enää ole vain pintamateriaalien vaihdosta. En tiedä osasinko selittää asiaa, mutta nyt kun muutos on ääripäästä toiseen niin eikö olisi ollut helpompi jos lähtökohta olisi ollut "puolivälistä" ääripäitä :) Tai onko tarkoituksena nimenomaan hakea mahdollisimman suurta muutosta (aina samanlaiseksi ajateltuunperinteiseen malliin, muutoshan ei olisi näin shokeeraava esim 70-luvun tasakattotalossa?
Tietysti sijaintihan rajoittaa jossain määrin vaihtoehtoja ja saatavilla oleva on muutettava mieleiseksi..
Joka tapauksessa, erittäin mielenkiintoinen projekti ja melkolailla ainut laatuaan rintamamiestalojen remonttiprojektien joukossa
Kiva kun seuraat ja kiva kun jaksoit kommentoida! :)
DeleteOlen jo sanonutkin, että talon ostoon meillä vaikutti vahvasti tunteet ja sijainti. Tämä alue oli täydellinen: merellinen sijainti ja maisemat yhdistettynä molemmille lyhyisiin työmatkoihin ja yleensäkin todella rauhalliseen ja viihtyisään asuinalueseen. Alueellamme ei ollut tontteja mille rakentaa, joten saneerata oli siltäkin osin "pakko". Ja jotenkin tästä talosta tuli vahvasti sellainen tunne, että tämä on meidän koti. Epärationaalista, mutta vaikutti toki sekin.
Ymmärrän kyllä näkökantasi, mutta meille tämä oli monesta syystä paras vaihtoehto:
- 50-luvulla talot rakennettiin hyvin. Tämä talo nimenomaan on harvinaisen taidolla rakennettu: kosteusongelmia ei ole 60-vuoden aikana ollut lainkaan. Betoninen kellari on kuivin, mitä pitkän uran tehnyt kuntotarkastaja on ikänään mitannut. Rintamamiestaloksi tämä myös pitää lämpönsä erittäin hyvin, uusilla matalaenergia ikkunoilla ja ovilla sekä konesaumakatolla päästään jo lähelle matalaenergiatalon U-arvoja. Ilmankin pärjäsimme talvipakkasilla 200e/kk sähkölaskulla. Teimme siis ostopäätöksen vasta huolellisen kuntotarkastuksen jälkeen, emmekä olisi lähteneet saneeraamaan huonokuntoista taloa.
- Myyntihinta oli todella alhainen. Saimme talon käytännössä tontin hinnalla. Uudemmat talot olisivat maksaneet enemmän. Eli rahallisesti ei olisi kannattanut. Melestäni tämä ei myöskään ole lainkaan vaivallollisempi, kun joka tapauksessa olisimme halunneet uusia ikkunoita jne. Ja toisaalta, voi olla että työni vie meidät ulkomaille kun olen väitellyt. Koska myyntihinta oli vain murto-osa alueen korkeista keskihinnoista, nähtiin talo myös hyvänä sijoituksena.
- Pidän rintamamiestalojen simppelistä muodosta. Mustalla julkisivulla ja isoilla ikkunoilla ulkomuoto on meille mieluinen (vähän samaa vetovoimaa kuin Kannustalon Lato-talossa), pidämme korkeasta puutalosta enemmän kuin matalista tiilitaloista.
- Tosiaan alueellamme ei ole vapaita tontteja, ja tässä talossa on yksi isoimmista pihoista. Asemakaavan puuttuminen oli myös tärkeää: saamme tehdä talolle mitä huvittaa. Talon myyntiehtona oli, ettei taloa pureta. Myyjä sai huomattavasti korkeamman tarjouksen pariskunnalta, joka olisi purkanut ja rakentanut uuden mutta möi meille, koska päätimme peruskorjata.
- Näimme talon pitkälti tyhjänä tauluna. Tämä oli helppo muokata sisältä mieleiseksi. Miehellä ja hänen isällään on paljon kokemusta rintsikoista, joten he tietävät rakenteet ja miten kaikki on tehty - yllätyksiä ei ole sattunut ja muutoksien suunnittelukin on ollut helpompaa.
- Ehkä juuri projektin ainutlaatuisuus ja haasteellisuus myös? Tällaista ei ole ihan kaikilla.
En tiedä osasinko itsekään selittää asiaa niin, että päätöksemme vaikuttaisi ulkopuolisen silmin järkevältä. Meistä tämä kuitenkin oli oikea valinta, monella tapaa. Ja vaikka remppa välillä hermoja koetteleekin, ei ole kaduttanut että valitsimme juuri tämän rintsikan. :)