Lauantaina tapahtui paljon sähköjen saralla. Sähkömiehet ja T vetivät sähköjä yläkertaan pesukoneelle, ja kytkivät lattialämmityskaapeleita sähkökaappiin. Yläkerran seinille ilmestyi rasioita ja lattialämmityksen termostaatteja. Sillä välin itse ahersin yhdeltä istumalta Norm 69-valaisimen kokoon siinä toivossa, että se saataisiin kattoon. Meillä kun ei tässä talossa vielä ole ollut toimivia kattovalaisimia (F/LY:kin on katossa toistaiseksi vain koristeena). Olohuoneeseen on siis tulossa Nordluxin Cloud-valaisin, mutta ajattelin mallailla siihen Normia kun vielä odotamme tuota Cloudia saapuvaksi. Norm 69 on sitten matkalla lastenhuoneeseen.
No, aika loppui kesken ja nyt 69 odottaa olkkarin Bestå-kaapin päällä ensi lauantaita. Joka kerta kun valaisinta vilaisen, onnitellen itseäni sen kokoamisesta. Jep, T on taikonut meille murjusta kauniin kodin ja minä öö.. kokosin lampun. Pienet on naisihmisen ilot; kokoamisen lomassa tulleet pienet naarmut käsistäkin ovat ehtineet parantua. Vakavasti puhuen, kaiken tämän keskeneräisyyden keskellä kauniit valaisimet ja viimeistellyt yksityiskohdat oikeasti ilahduttavat ja auttavat jaksamaan. Kiva koti tästä tulee, vaikka välillä tuntuukin että kaikki menee pieleen eikä mikään valmistu.
Amidst all this work in progress, small things like beautiful light fixtures and ready details (like our new floor heating thermostats) are delightful. They're good reminders that even though it at times feels like nothing goes as planned and that nothing will ever get done, it will all be worth it in the end. I'm also pretty proud of myself for assembling the Norm 69-pendant all by myself. Yes, hubby has turned this rundown house into a home... and I assembled a lamp. Yay me.











